Rupesin tuossa yksi aamu kahvipöydässä puhumaan että ois taas muutaman päivän työreissu (jesss:) ja että varmaan lähtö on viikon 8 maanantaina, niin arvatkaapa mitä tämä iiihana somelainen muija sanoo? "MÄ TUUN SIT MUKAAN".
"mä tuun sit mukaan", pelottavat sanat juuri kun oli mielessään suunnitellut iltaohjelman, eli kamat hotelliin, suihkuun ja baaritiskille... ja pilkkuun.
Onneksi en ollut juuri sillä hetkellä kahvia hörppäämässä, olisi varmaan tullut noutaja tuhkehtumisen muodossa saman tien. Ja onneksi kuitenkin naama pysyi peruslukemilla vaikka aivot mietti kuumeisesti oikotietä pois kiusallisesta lausahduksesta... ja ihan turhaan, ei mitään muuta kuin nopea hätävalhe " no mut kulta, sehän on hyvä idea". Ja saman tien ajatus et miksei kukaan työtänyt tennispalloa mun suuhun.
Mitä tälle maalle on tapahtunut ? Mihin on häipynyt vanhan liiton A-luokan matkat, joille vaimoväki antoi ikäänkuin hiljaisen hyväksyntänsä tyyliin, "menköön... ei se siellä kuitenkaan pesää saa, kotiin tulee (pieni) häntä koipien välissä". Ja aina tultin, milloin paremmassa, milloin huonommassa kunnossa ja valiteltiin kuinka raskas reissu oli ollut kun illatkin joutui painimaan... siis painamaan hommia, ja että nyt lepo maistuisi. Ja eikun sänkyyn, nukkumaan parin-kolmen päivän univelkoja ja krapuloita pois.
Mutta ei onnistu näemmä enää, ei. Feministit tai mitkä lie parisuhde terapeutit on samanväristen tuulipukujen ja kävelysauvojen lisäksi lanseeranut uuden termin, "mä tuun sit mukaan".... ristus sentään.
No, pakkohan se oli mukautua, ja nyt sitten suunnitellaan ja suunnitellaan ja suunnitellaan. Kun ennen riitti että soitti matkalla autosta ja varasi hotellin sieltä mistä sai, niin nyt emäntä jo surffailee kaiken maailma hotelzone-saiteilla, varailee junalippuja ja tekee astronimisen tarkkoja aikatauluja miehelle, jolle absoluuttisesti tarkin ajan määre yksi päivä, ja tarkoitan siis yö ja päivä, 24h.
No, ei auta kun kahtoa miten käy.Päätän raporttini tähän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti