Olen tässä vähän pitänyt ylityövapaita ja kun ei ole tarvinnut töiden puolesta koskea läppäriin niin nyt on sitten ainakin eri Ubuntun versiot suht tuttuja.
Kaikki lähti siis siistä kun asensin vanhaan miniläppäriin perusubuntun ja huomasin kuinka mukavan simppeli se oli käyttää. Seuraavaksi asensin Android-tikkuun Lubuntun ja sekin lähti toimimaan... tosin pienillä reunaehdoilla. Joka tapauksessa ensimmäinen kivi oli heitetty.
Jostain syystä perus Ubuntun Unity käyttöliittymä ei miellyttänyt ja niinpä pukkasinkin miniläppäriin seuraavaksi Kubuntun. Oli siten ihan peestä se... järkyttävän sekava systeemi ja suoraan sanoen en päässyt siitä ollenkaan kärrylle. Olisin jatkanut tutustumista mutta kun en edes pienellä vaivalla onnistunut saamaan Firefoxin käynnistysikonia työpöydälle (nettikoneen ehdoton edellytys) niin lopetin homman siihen.
Seuraavaksi oli sitten vuorossa Xubuntu ja kun ensimmäistä kertaa käynnistin koneen niin homma oli siinä... tämä jää... ehdottomasti. Mukavan simppeli, työpöydälle ei tarvi yhtään ikoni, vain kaunis talvimaisema ja jos mamma ei löydä nettiselainta alavalikosta niin ikonin voi tuoda johonkin kulmaan.
Lisäksi valikot ovat hirveän selkeät eikä asioiden etsimiseen kulu aikaa tuunausvaiheessakaan. Itseasiassa valikot ovat vähän vanhojen mikkisoftien tyyppiset mikä helpottaa uuden Ubuntu-käyttäjä alkuun pääsyä.
Valitettavasti nyt tuli vuorokauden tuunaustauko pakottavista syistä mutta tutustuminen jatkuu heti huomen illalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti